Toivomus ohjelmoijille

Eilisen blogitekstin kirjoitettuani asia jäi kaivelemaan.

On nimittäin niin, että vaikka tuo tilkkutäkki toimii, siitä puuttuu jotain. Yritän nyt hamotella mitä.

Parannusta pitää mielestäni hakea PC:n puolelta, ei puhelimen. nykyisellään puhelimen tehot ovat niin vaatimattomia, että en keksi, miten sitä voisi parantaa. Kunnollinen hakuohjelma riittäisi. Muuten puhelin palvelee lähinnä pitämällä tiedot mukana.

Sensijaan PC:lle olen pitkään kaivannut Info Selectin korvaajaa. Nyt minulla on tilaisuus kertoa, millainen tuo ohjelma voisi olla.

Vaatimukset ovat seuraavat:

1) Keveys - sen on rasitettava tietokonetta mahdollisimman vähän ja toimittava nopeasti

2) Ei hyvä, vaan loistavan hyvä käyttöliittymä

Tämä on oleellista: tiedon on sekä oltava näkyvissä strukturoituna että siihen on voitava tehdä hakuja millä tahansa merkkijonolla. Tärkeimpien toimintojen on toimittava yhden näppäimen komennoilla, intuitiivisesti. Tiedon on löydyttävä heti ja sitä on oltava helppo editoida. valitun tekstialueen siirtäminen uuteen ikkunaan on onnistuttava automaattisesti.

3) Outlook-tiedostoyhteensopivuus
Yhteensopivuus ei saisi olla vain tuonti-vientiyhteensopivuutta, vaan ohjelman olisi mieluiten käsiteltävä Outlookin tiedostoja suoraan, tai tuonnin ja viennin pitäisi olla täysin automaattista. On olemassa yksi organisaattori, joka on Outlook-tiedostoyhteensopiva: Zoot. Pikainen kokeilu kuitenkin kertoi, että sen käyttöliittymä on aivan liian sekava ollakseen hyödyllinen.

Outlook-yhteensopivuus on tärkeä kahdesta syystä: Outlook on henkilökohtaisen tiedonhallinnan teollisuusstandardi, mutta kömpelö käyttää, jos tietoa on yhtään enempää, lisäksi hakutoiminto on toteutettu huonosti. Älypuhelin kuitenkin synkronisoi Outlook-muotoisen tiedon aukottomasti, eikä sille sen vuoksi ole vaihtoehtoja.

Kun tietoa on paljon, alkaa älypuhelin nikotella ja lopuksi se tukehtuu. Jotenkin on pidettävä huoli siitä, että se ei ylikuormitu. Siitä pidetään huoli viimeisellä vaatimuksella, joka on

4) Tiedon jakaminen sykronoitaviin ja paikallisiin tietoihin

Miten tämä hoidetaan? Kunkin tietoikkunan nurkassa voi olla esimerkiksi täppä, joka pannaan päälle tai poistetaan sen mukaan, meneekö ikkuna synkattavaksi esimerkiksi Outlookin muistiinpanojen kanssa. Toteutustapa on yhdentekevä, kunhan se on sujuva. Silloin ohjelmaa voi käyttää suurempanakin tietovarastona, mutta paikallisesti.

Tässä tärkein. Kehittämistä voi tästä jatkaa esimerkiksi sitä silmälläpitäen, että kännykässä on teksturi. Teen itse haastattelut Yedit-ohjelmalla ja siirrän ne käsin PC:lle. Olisipa kätevää, jos synkronointiohjelma hoitaisi tuon, ja vielä avaisi tekstin PC:n tiedonhallintaohjelman ikkunaan. Ja olisipa vielä kätevämpää, jos myös word- ja tekstidokumentit näkyisivät haluttaessa organisaattorin ikkunana.

PC-työkaluja

Varoitus: tämä on älypuhelimen käyttäjälle sivupolku. Muutamaa uutta lehtijuttua kirjoittaessani tuskastuin jälleen kerran vanhoihin työkaluihini. Listasin ne, ja fundeerasin niiden tarpeellisuutta.

Perustyökalu jutunteossani on tietysti Word. Se ei ole kirjoittajalle välttämätön, mutta yksi hyvä teksturi, jossa on kunnollinen oikoluku, on hyvä olla olemassa. Ilman oikolukua jutut kirjoittaisi huomattavasti kevyemmillä editoreilla. Näistä ilmainen AbiWord muistuttaa ehkä eniten Wordia ja muita raskaan sarjan tekstureita, ja siihenkin on olemassa suomenkielinen oikoluku. Ei wordin veroinen, mutta oikoluku kuitenkin. Tutustumisen arvoinen ohjelma, josta lisätietoja suomeksi vaikkapa täältä:

http://www2.korsholm.fi/lagst/abiword/suomeksi/fi_frame.htm

Linkin ohjelmaversio on hiukan vanhentunut, mutta muuten se on hyvä johdanto aiheeseen.

Viimeinen versio sekä ohjelmasta että oikolukupalikasta löytyy täältä: http://www.abisource.com/

Vielä yksi teksturi kannattaa mainita. Se on Jarte, johon ei ilmeisesti saa asennettua suomenkielistä oikolukua. Jos saisi, se olisi rajoituksineenkin vahva ehdokas perustekstinkäsittelyyn. Jarten vahvuus ovat välilehdet. Kuka on vaihtanut Internet Explorerinsa Firefoxiin tietää, mistä on kysymys. Kaikki työn alla olevat tekstit saa aukeamaan yhdellä kertaa omiin välilehtiinsä, ilman hakemista, ilman muistelemista. Minulla on odotuksia piakkoin ilmestyvän Jarten kolmosversion varalle. Suomenkielinen oikoluku ja lisää luotettavuutta, niin minun toiveideni teksturi olisi siinä.

Teksturin ja Outlookin yhteystietojen lisäksi kirjoittaja kaipailee tiedon välivarastoja. Siis niitä nimiä, puhelinnumeroita, linkkejä ja tekstejä, joita on iät ajat kirjoitettu paperin reunaan ja tulostettu taustatiedoiksi.

Kymmenisen vuotta sitten tämän välivaraston virkaa toimitti Info Select, joka oli muistilappujen ja tekstidokumenttien virtuoosi. Yhden lapun kerkesi aina kirjoittamaan, ja tiedot olivat sen jälkeen jatkuvasti käytössä. Ohjelmalle kävi huonosti: se lihoi ja se lakkasi olemasta se kepeä muistin jatke, jona sen opin tuntemaan.

Kaksi ohjelmaa tekee välivaraston virkaa. Ensimmäinen ja tärkeämpi ohjelmista on Forgotit, huippukevyt muistilappuohjelma. Forgotit on muistutus siitä, että keveyttä ja yksinkertaisuutta ei voi korvata koreudella. Puhelinnumero, nimi, mikä tahansa lyhyt merkintä menee aina ensimmäiseksi Forgotit'iin.

Ohjelma löytyy täältä: http://mathieum.tripod.com/

Toinen juuri tällä hetkellä käyttämäni ohjelma isompien tekstimassojen säilytykseen on KeyNote 1.6.5. Sinne menevät puhelimestani haastattelumuistiinpanotekstit ja netistä kopioitu taustatieto.

KeyNote ei ole ulkoasultaan kovin elegantti, ja sen kehittäjä on ilmoittanut että voimavaroja jatkojalostukseenkaan ei enää ole. Silti ohjelmaa voi suositella. Vaesmmanpuoleisessa ikkunassa tekstit järjestetään puumaiseksi rakenteeksi, oikealta puolelta löytyy vapaasanahaku.

Karua, mutta toimivaa. Nämä kaksi ohjelmaa auttavat tiedon keräämisessä ja pitävät huolen siitä, että se löytyy aina samasta paikasta.

Organisoi tietosi

Tuntuu tarpeettomalta painottaa älypuhelimen käyttäjälle sitä, että tieto on harkiten organisoitava. Hänellähän on kännykässään tietojen organisoija - miksi sitä pitäisi vielä erikseen miettiä?

Jos tietoa on vähänlaisesti, se löytyy joka tapauksessa. Määrän kasvaessa kasvavat myös organisoinnin vaatimukset. Omassa osoitekirjassani on nelisensataa merkintää. Jos haettava nimi on mielessä, se löytyy, mutta jos aivosoluista saa kaivettua vain yrityksen nimen, on edessä melkoinen kahlaaminen.

Tämä on vain yksi esimerkki siitä, minkä tyyppisiä työkaluja S60-puhelin kaipaisi. On vaikea sanoa, millaisia niiden täsmällisesti ottaen pitäisi olla, mutta kun muistelen henkilökohtaisen tietojenhallinnan historiaani, sieltä voisi löytyä suuntaviivoja.

Ensimmäinen varsinainen läpimurto oli 1980-luvun lopulla PC:ssä pyörivä Tornado Notes, sittemmin nimellä Info Select kulkenut hajatiedon hallintaohjelma. Se oli radikaalisti erilainen kuin mikään, mitä alalla oli aikaisemmin näkynyt. Tieto organisoitiin lappusiksi, jotka saattoivat olla kooltaan sanasta parista aina pieneen romaaniin. Viimeksi käsitelty lappunen oli aina päällimmäisenä, ja ohjelma sovitti näyttöön maksimimäärän lappuja.

Radikaaleinta oli tiedonhaun käyttöliittymä ja sen nopeus. Haku käynnistyi yhdellä näppäimellä, ja hakusanoiksi kelpasivat kaikki tekstin sanat. Lappujen määrä ruudulla supistui hakusanaa kirjotettaessa kirjain kirjaimelta. Haettu tieto oli käytettävissä muutamassa sekunnissa. Kun ohjelmaa oli muutaman kuukauden käyttänyt, heittäen siihen lappusen jokaisesta ideasta ja puhelinsoitosta, oli käytössä suuri ja nopea tietovarasto, jolle toimittajalla oli jatkuvasti käyttöä.

Micro Logicin Info Select on markkinoilla vieläkin. Perusteiltaan se on entisensä, ja hallitsee lisäksi mm. sähköpostin ja kalenterin. Siihen on tavattoman kätevää kerätä verkosta esim. artikkeleita myöhempää häyttöä varten, mutta huomaan vähin erin käytännössä luopuneeni sen käytöstä: ohjelma on paisunut liian massiiviseksi mikä on syönyt käyttömukavuutta, muut tiedonhallintavälineet ovat saavuttaneet sitä ja pahinta kaikista: Info Select ei ole yhteensopiva muiden ohjelmien kanssa. Leikaten ja liimaten tieto toki siirtyy, mutta automaattista synkronisointia ei ole.

Info Select -kauteni loppumiseen vaikutti myös Palm-kämmentietokoneiden tuleminen markkinoille. Palm synkronisoi vain Outlook-yhteensopivan tiedon kanssa. Lisäksi Palm-käyttöjärjestelmässä oli varsinainen killeriominaisuus: sanahaku. Olipa tieto osoitekirjassa, muistiinpanoissa tai missä muualla tahansa, se löytyi alle minuutissa. Nykyään Info Select on saatavana myös Palmille, ja se sykronisoituu tietyin rajoituksin pöytäkoneversion kanssa, mutta edistyminen on liian vähäistä tehdäkseen Info Selectin tai Palmin työni kannaltai houkuttelevaksi.

Pikkulaitteelle antaa paljon anteeksi, jos se on monitaitoinen. S60-puhelimet ovat jo hyvinkin monitaitoisia, ja sovellusten määrä kasvaa. Kunnollista hakutoimintoa tai -ohjelmaa niihin ei kuitenkaan vielä ole. Olen kokeillut yhtä, joka ei toiminut puhelimessani lainkaan. Valmistajankin mukaan se kertoo vain sen, mistä sovelluksesta hakusanaa voi alkaa etsiä. Käyttöjärjestelmä ei kuulemma salli muuta.

Jos minä olisin Nokian päättäjä, askartelisin lähiaikoina mieluummin hakutoiminnon kehittämisen kuin logojen ja soittoäänien parissa.

Mutta en ole päättäjä, vain käyttäjä. Paljon muuta en voi tehdä kuin luottaa muistiini ja pyrkiä organisoimaan tietoni hyvin. PC:n ja Palmin kapasiteettiin ja ominaisuuksiin tottuneelle ensimmäinen käsky on: turhat pois. Vanhentuneet tai hyödyttömät yhteystiedot ja muistilaput eivät ole enää vain hyödyttömiä, vaan todella haitallisia. Kun hyötytietoa etsitään, ne ovat aina tiellä. Pieni ruutu, hidas prosessori ja rajoittuneet ohjelmat palvelevat parhaiten silloin, kun jäljellä on vain oleellinen.

Tuhoava palautus on säilyttävää palautusta

On totta, että älypuhelimeen suunnitellun ohjelman pitäisi olla niin intuitiivinen, tai vähintään opastava, että manuaaleja ei tarvita. Näin minä perustelen sitä, että en juurikaan lue ohjelmien manuaaleja. Joskus siitä kuitenkin olisi selvää hyötyä.

Mainioksi varmistusohjelmaksi osoittautunut Sprite Backup palautti puhelimeni tiedot täydellisen jumittumisen jälkeen, kuten olen aiemmin kertonut. En käyttänyt optiota "destructive restore", tuhoava palautus, koska ilmaisu näytti epäilyttävältä.

Ohjelman oma helppi ilmoittaa eroksi sen, että tuhoava palautus tuhoaa ensin aseman C: sisällön kokonaan, ja palauttaa datan vasta sitten. Manuaali antaa asiasta oleellista lisätietoa: ilman tuota optiota tehty palautus vain lisää tiedot aikaisempiin.

Ero on oleellinen, jos läyttäjä haluaa palauttaa nikottelevasta puhelimensa viikon takaiseen toimivaan tilaan. Silloin vain tuhoava palautus kelpaa - muuten viallinen aines jää jäljelle.

Vaikka palautin itse - tai uskon palauttaneeni - puhelimen perustilaan kolmen näppäimen resetoinnilla (ks. edellinen kirjoitukseni), on puhelimeeni saattanut jäädä jotain ylimääräistä, koska en käyttänyt tuhoavaa palautusta. Tähän viittaa muutaman vähemmän tärkeän ohjelman toimimattomuus.

Manuaalit kannattaa siis lukea. S60-ohjelmien manuaalit eivät jaarittelevuudestaaan huolimatta ole edes järin pitkiä. Saatan itsekin tutustua esimerkiksi Handy Car -ohjelman manuaaliin, sillä yksikään auton kuluja tallentava ohjelma ei ole osoittautunut niin intuitiiviseksi, että sen olisi voinut ottaa kylmiltään käyttöön.

KISS - keep it simple, stupid!

Viikko sitten se tapahtui taas. S60:n mainio sähköpostiohjelma ProfiMail lakkasi jälleen toimimasta. Itse asiassa koko puhelimen huoltokeikka oli lähellä.

Sairauden oireet olivat samat, joita olen aikaisemminkin kuvannut. Puhelin varoitti ensin muistin täyttymisestä, ja jonkin ajan kuluttua se ilmoitti - tietojen poistamisesta ja uudelleenkännistämisestä huolimatta - että muisti on nyt sitten täynnä.

Uudelleenkäynnistys, ja ruutuun välähti teksti, joka kehoitti ottamaan yhteyttä jälleenmyyjään. Muuta ei useampi käynnistysyritys saanutkaan aikaan, ei myöskään akun irroittaminen. Koska edessä on pidempi työjakso, valmistauduin siirtämään SIM-kortin toiseen puhelimeen ja viemään 6630:n pikahuoltoon.

Päätin vielä kokeilla aikaisemmin vastaavassa tilanteessa tehottomaksi osoittautunutta kolmen näppäimen "kylmästarttia". En ehkä olisi muuten tullut sitä yrittäneeksikään, mutta koska eräät nettilähteet väittävät temppua tehottomaksi 6630:lle, olisi muiden kokemuksien uskominen ollut lammastelua.

Kylmästarttihan menee näin: painetaan yhtä aikaa näppäimiä "SEND", "*" ja "3" samalla kun puhelin käynnistetään. Kun ruutu muutaman sekunnin kuluttua välähtää ensimmäisen kerran, vapautetaan näppäimet. (SEND on se vihreä nappi vasemmassa yläkulmassa, jolla vastataan puheluihin)

Ja katso: se toimi!

Viikon takaisen varmuuskopion ja Outlook-synkronisoinnin avulla puhelin oli lähes entisensä. Sähköpostit eivät edes voisi kadota: luen ne välineestä riippumatta IMAPpina, joten ovat ja pysyvät serverillä. Pelastusoperaation yhteydessä ProfiMail kuitenkin lakkasi toimimasta. Kun yritin sitä käynnistää, se välähti ruudussa ja sammui sitten. Uudelleenasentaminen sai ProfiMailin toimimaan, mutta se vajosi vain yhden käyttökerran jälkeen uudelleen koomaan.

Tilanne jatkui tällaisena useita päiviä, kunnes raivasin PC:lläni sähköpostilaatikkoa tyhjemmäksi tulevien töiden tieltä. Viestien määrä putosi alle puoleen eli vajaaseen kolmeensataan. Nyt ProfiMailin elvytysyritys onnistui. Jos ohjelma alkaa temppuilla, ensimmäinen ohje on mennä ohjelman DATA-kansioon ja tuhota sieltä tiedostot config.bin ja ehkä myös messages.bin, jotka saattavat olla korruptoituneet. Se tehosi nytkin, ja sähköposti toimii kuin junan vessa. Edes asetuksiin ei tarvinnut koskea.

Miksi näiden kahden tiedoston tuhoaminen ei vaikuttanut heti, vaikka yritin sitä aikaisemminkin? On ilmeisesti niin, että ProfiMail kykenee käsittelemään vain tietyn määrän viestejä, ainakin tällä laitealustalla ja muistilla. Tätä on epäillyt muutama muukin käyttäjä, mutta ProfiMailin tekijät eivät ota asiaan kantaa.

Tarinan opetus?

Älypuhelin ei ole hylätyn tiedon keskusvarasto. Mitä vähemmän ohjelmia ja ylimääräistä tietoa, sen paremmin se toimii. Tätä on vaikea pitää mielessä, kun internet pullistelee uusia, mielenkiintoisia ja testausta kaipaavia ohjelmia. Omassa puhelimessani on monta ohjelmaa, joita olen käyttänyt ehkä vain kerran. Lisäksi siellä on muutama ohjelma, jotka eivät suostu poistumaan, ei ainakaan tavanomaisin keinoin. Kaikki tämä jättää puhelimen muistiin röpöskää, josta on käyttäjälle yksinomaan haittaa.

Havainto pätee tietojenkäsittelyyn laajemminkin. Pyysin muutama kuukausi sitten tutulta apua PC-ongelmiini. Jotain piti tehdä, kun ohjelmien asentaminen ei sujunut kuin vikasietotilassa, äänikortti ei toiminut lainkaan, USB-liitännät toimivat milloin sattuivat sille päälle, ja skanneri toimi vain, jos osasi oikeat kiertotiet. Muutamasta asiantuntevasta kommentista kävi ilmi, että olen porsastellut koneeni täyteen erilaisia "hyödyllisiä" ohjelmia, joista en yleensä muistanut edes niiden tarkoitusta. Kone tyhjennettiin, käyttöjärjestelmä asennettiin uudelleen. Päälle vain todella tarvittavat ohjelmat.

Nyt kone toimii. Se on muuten aika nopeakin.

Tiedän, että onnea ei minun kokeilunhalullani kestä kauaa. Jos kuitenkin jotakuta kiinnostaa ongelmattomamman tietojenkäsittelyn perusresepti, niin se on tässä:

Ensin päätetään, mitä tiedostoja koneella tullaan käsittelemään. Sitten sille asennetaan niitä varten tarvittavat ohjelmat. Ja vain ne.

Varmista, varmista ja varmista

Älypuhelin helpottaa elämää, milloin se ei vaikeuta sitä.

Tällaisen avustimen kantava idea on synergia. Kun tarpeeksi toimintoja saadaan yhteen, väline kelpaa ja palvelee pienistä puutteista huolimatta. Kun mobiili ihminen on tarpeekseen raahannut mukanaan kannettavaa tietokonetta tai sen erilaisia enemmän tai vähemmän onnistuneita korvikkeita sekä muuta rekvisiittaa, on muistiinpanojen (irtonäppis ja YEdit-ohjelma), sanelukoneen (esim. PowerDictaphone), sähköpostin (ProfiMail), pikaviestinten (IM+ tai AgileMessenger), nettiselaimen (Opera) ja vaikkapa Helsingin kartan (CityMaps) saaminen mukaan taskukoossa yhtä juhlaa.

Kaiken tunkeminen puhelimen vaatimaan muotoon on toki kompromissien tekemistä, ja kompromisseja on jouduttu tekemään paljon. Yksi todellisuustesti on arkinen ostoslista, jonka pitäisi yksinkertaisuudessaan olla henkilökohtaisen tietovälineen ominta aluetta, mutta sitähän se ei ole. Aikanaan Palmia käyttäessäni ostoslistat siirtyivät laitteelle kummemmin miettimättä. Nyt se edellyttäisi joko näppiksen avaamista tai T9-näpsyttelyä, ja kumpaakaan ei tule tehtyä. Kynän ja paperin uusi tuleminen ei ole suuri menetys käyttäjälle. Puhelinten kehittelijöille sen pitäisi kuitenkin olla signaali, sillä henkilökohtaisen avustimen käyttökelpoisuus syntyy juuri tällaisista pienistä yksityiskohdista.

Käyttöliittymän kömpelyys tai suppea ohjelmatarjontakaan eivät kuitenkaan ole olleet oman 6630-puhelimeni suurimpia harminaiheita. Pahinta on ollut toiminnan epävarmuus - varsinkin huolettomaan käyttäjään yhdistettynä. On upeaa, että mukana kulkevat niin dokumentit kuin muistiinpanotkin, kaikki yhteystiedot, ideat ja puolivalmiit työt. Kun laitteeseen lopulta alkaa luottaa siinä määrin, että noin puolet aivotoiminnasta on siitä riippuvaista, avustimen pimeneminen vastaa tuhovaikutukseltaan yhdistettyä tsunamia, trooppista hirmumyrskyä ja maanjäristystä.

Onko se sitten laitteen vika, että käyttäjä ei ole vaivautunut huolehtimaan varmuuskopiopolitiikastaan? Ei ole. Puhelintieturin tiedoissahan on pääosaltaan kysymys Outlookin sisällöstä, joka on yksi tärkeimpiä henkilökohtaisen tietojenkäsittelyn nykystandardeja. Eri laitteet ovat periaatteessa saman Outlook-sisällön kantajia, ja synkronisointi PC:lle varmistaa nämä tiedot. Nokian oman PC Suiten varmuuskopiotoiminto tallentaa myös muun sisällön niin, että se voidaan palauttaa vaikka täydellisen muistinmenetyksen kokeneelle puhelimelle - ainakin jos varmuuskopiointi toimii pääsääntöisesti ilman virheilmoituksia, päinvastoin kuin itselläni on asian laita. Parikymppiä maksava Sprite Backup tarjoaa täydellisemmän varmuuskopion ja useita kopioversioita. Palm ja PocketPC-alustoilla se tarjoaa lisäksi yksityiskohtaisen varmistettavien kohteiden hallinnan ja se hoitelee haluttaessa varmuuskopioinnin omatoimisesti esimerkiksi viikon välein, ominaisuus, jolle olisi todella käyttöä.

Mistä tämä ylitsevuotava kiinnostus varmuuskopiointiin, jonka pitäisi olla jokaisen dataa käsittelevän ihmisen selkäytimestä tuleva refleksi? Minäpä kerron.

Ensi kuukausina varsin luotettavasti toiminut puhelimeni sanoi yhteytensä internetiin irti useita päiviä kestäneen Viron reissun ensimmäisenä päivänä. Haitta ei ollut suuren suuri, mutta sen korjaaminen oli yllättävän vaikeaa. Nokian tukipuhelin ilmoitti että asia ei koske heitä - tarkkaan ottaen nimittäin puhelimen varusohjelmiston karvalakkisähköposti toimi yhä - ja äänensävystä kuuli, että puhelu päättyy tähän. Sähköpostitse tehdyt tiedustelut ohjelmatoimittajille eivät tuottaneet tulosta senkään vertaa.

Lopulta ainoaksi keinoksi jäi varmuuskopion palauttaminen puhelimelle. Tuorein varmuuskopio oli parin kuukauden takaa, ja se pyyhki puhelimelta tietoa, jota sieltä ei enää kannattanut manuaalisesti sorkkia ulos. Yhteyden katoamisen syy ei koskaan selvinnyt.

Tämän jälkeen varmuuskopioita tuli tehtyä tiuhemmin, ja puhelinkin toimi melko luotettavasti. Yhtä ja toista kammenmikrojen käyttäjälle tuttua tosin sattui. Esimerkiksi kaikki kalenterimerkinnät ja 450 yhteystietoa kopioituivat sekä tietokonelle että puhelimeen kahteen kertaan, ja useita iltoja kului rattoisasti tilannetta ratkoessa. Osittainen apu löytyi ilmaisesta mutta etanan vauhdilla toimivasta Outlook Duplicates Remover -sovelluksesta, mutta käsityötä jäi silti jäljelle yllin kyllin.

Myös PC Suiten synkronisointiohjelma osoitti omituista huumorintajua esimerkiksi ilmoittamalla löytäneensä kolmekymmentä toisesta laitteesta poistettua TAI toiseen lisättyä tietoa ja kysymällä lisätäänkö tiedot molempiin laitteisiin vai poistetaanko molemmista! Mistä minä sen voisin tietää? Eikö synkronisointiohjelman kaiken järjen mukaan pitäisi itsensä pitää kirjaa siitä, mitä on lisätty ja mitä poistettu, ei kai käyttäjä voi pitää kaikkea mielessään seuraavaan synkronisointiin saakka? Jos asiasta haetaan myönteisiä puolia, niin se ainakin pakottaa käyttäjän synkronisoimaan tietonsa usein. Silloin ei tule tehtyä isoja virheitä.

Asiat sujuivat hyvin aina seuraavaan Viron-matkaan saakka. Hotellin aamukahvi oli kuitenkin mennä väärään kurkkuun, kun puhelin tutun tervehdyksen sijaan kehoitti lakonisesti ottamaan yhteyttä jälleenmyyjään ja jumittui siihen. Muita ohjeita ei tullut. Kun Tallinnan keskustan jälleenmyyjistä ei ollut apua, oli pakko ostaa sim-korttia varten käytetty puhelin, jotta edes jokin toimisi. Kotikonsteista oman tietokoneen ääressäkään ei ollut apua, joten jätin puhelimen Espoossa jälleenmyyjälle. Takuu oli voimassa, joten laitteen virvoittelu kävisi nopeasti? Kaupasta soitettiin kuitenkin perään: 6630 on malli, joka vaati käynnin keskushuollossa. Palasin takaisin ja kiikutin puhelimen Helsinkiin huoltopisteeseen. Siellä valiteltiin yli viikon ruuhkaa mutta luvattiin 25 euron maksua vastaan tehdä työ seuraavaksi päiväksi. Lisäksi otin puhelimeen isomman kortin - en juurikaan kuuntele musiikkia, mutta huolto arveli tilavan kortin vähentävän muistin täyttymisen riskiä, josta saattoi tässä tapauksessa olla kysymys.

Se lienee vaikuttanutkin, sillä nokialaiseni ei ole enää hirttänyt kiinni. Seuraavassa lyhyt vinkkilista tähänastisista kokemuksistani. Syy- ja seuraussuhteet eivät ole kaikin osin sataprosenttisen varmat, mutta kun huoltokaan ei niistä osaa sanoa, se annettakoon minullekin anteeksi.

1. Synkronisoi tiedot PC:lle
2. Tee varmuuskopio puhelimen sisällöstä.
3. Suhtaudu vakavasti muistin täyttymisilmoitukseen: sulje tarpeettomat ohjelmat ja käynnistä puhelin uudelleen - uudelleenkäynnistys silloin tällöin voi muutenkin säästää harmeilta kriittisissä tilanteissa
4. Palauta varmuuskopio sovinnolla puhelimeen, jos se alkaa käyttäytyä omituisesti tai hukkaa nettiyhteyden, eikä uudelleenkäynnistys auta
5. Hanki tilavampi muistikortti
6. Teetä huollossa firmwarepäivitykset ainakin takuuaikana

Näillä eväillä puhelin todennäköisesti toimii pidempään vikuroimatta, ja ellei, vahingot eivät muodostu kohtuuttomiksi.

Mobiilia pikaruokaa?

Aloitan tämän blogin pitämisen kahdesta syystä.

Käytännön kokemukseni on, että älypuhelimille on ollut valtavan työn takana löytää edes perustason hyötytietoa. Minulla on nyt tilaisuus todistaa käsitykseni, että tämä tieto on paketoitavissa helposti sulavaan muotoon ja sopiviin annoksiin. Siitä blogin nimi.

Toinen ja vähintään yhtä painava syy on se, että tälle tiedolle ja sen julkaisemisen tarvetta tihkuvalle kirjoittajalle ei toistaiseksi ole muutakaan julkaisukanavaa. Tehtävä kuuluisi peruskäyttäjiin suuntautuneelle tietokonelehdistölle, mutta sillä taholla asian eteen on tehty vähin mahdollinen - mikä tarkoittaa lähinnä laite-esittelyjä, onnellisessa tapauksessa pikatestiä. Ohjelma-arviot loistavat poissaolollaan, käytännön kokemuksista puhumattakaan. Kaikesta paistaa että koko aihepiiri on vähän outo.

Netistä löytyy toki ominaisuusluetteloita ja vielä enemmän tulevaisuuden lupauksia. Syvällistäkin tietoa löytyy, kun jaksaa kaivaa asialle omistautuneita sivustoja, mutta tieto on maailmalla niin pieninä palasina, että peruskäyttäjä ei siitä hyödy.

Lohduton kuva älypuhelimen käyttäjän tilanteesta täydentyy, kun käyttäjä pirauttaa laitteensa käyttäjätukeen. Näin käy ennenpitkää, sillä yleisin eli S60-älypuhelinalusta ei ole lainkaan niin vakaa kuin toivoisi. Yleensä ilmenee, että puhelintuki osaa laitteen uudelleenkäynnistyksen lisäksi neuvoa enintään lähimmän (ylikuormittuneen) huoltopisteen osoitteen.

Lopputulema on, että älypuhelimen käyttäjän on itse hankittava tietoa laitteestaan. Sitä on hankittava niin paljon, että ongelmatilanteissa on selvillä ainakin suunta, josta ratkaisua lähdetään hakemaan, elleivät omat niksit tehoa.

Tähän tarvitaan mobiileja hampurilaisia. Ei tuote- tai järjestelmäuutisia, ei viiden ruokalajin illallista, ei syvällistä bittitason tietoa, vaan mobiilia pikaruokaa, joka antaa käytännön tuntumaa laitteiden käytöstä ja siitä, mistä suunnasta vastaus ongelmiin voi löytyä. Se on vähintä mitä nopeasti laajeneva älypuhelinten käyttäjälle pitää olla tarjolla.

Toivon teksteilleni runsasta palautetta, olipa se kommentteja, linkkejä, uusia aiheita ja näkökulmia tahi käyttäjäkokemuksia.

Toivon myös, että tämä blogi löytää ajan myötä tiensä laajemmalle sivustolle, jonka taustalla olevat näkevät ajan merkit ja tiedon tarjonnassa olevat puutteet.